Tunteista ja tunnelukoista

Kun ihminen on henkisesti vapaa, hän kokee vapautuneisuutta, itsevarmuutta, kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja rakkautta. Tällöin vapaudumme olemaan herkemmin läsnä hetkessä; kokemaan aitoja ja vahvoja tunteita, aitoa yhteyttä muihin ihmisiin ja nauttimaan elämästä kokonaisvaltaisemmin.

Fyysiset ja psyykkiset oireemme ovat osittain seurausta pitkään jatkuneesta tunteiden lukkiutumisesta. Jo lapsena olemme kokeneet ympärillämme paljon selittämättömiä asioita ja tunteita, joista ei puhuttu, emmekä osanneet myöskään kysyä. Nämä kaikki selittämättömät asiat ja tunteet ovat alitajuntaamme lukkiutuneena. Vuosien varrella asioita kertyy vain lisää ja ”kuori” tulee vahvemmaksi ja vaikeammaksi rikkoa.

Lapsen sisälle saattaa kertyä esim. koulukiusaamisen seurauksena vihaa, pelkoa, syyllisyyttä ja pettymyksiä vuosien aikana. Jos hän ei uskalla puhua siitä kenellekään, eikä pysty purkamaan vihaa millään tavalla ulos itsestään, se saattaa aiheuttaa vakavan masennuksen ja sulkeutuneisuuden. Viha saattaa purkautua väärällä tavalla ulos jossakin tilanteessa esim. väkivaltana.

Tunnelukot ovat käsittelemättömiä tunteita, vääristyneitä ja negatiivisia ajatusmalleja alitajunnassamme. Ne pohjautuvat sisäisiin uskomuksiin, joita meillä on itsestämme, toisista ihmisistä ja elämästä ylipäänsä. Se on lapsuudessa opittu ja sisäistetty malli, jonka mukaan reagoimme tunteita herättävissä tilanteissa. Tunnelukot saavat meidät toimimaan lapsen kaltaisesti, samalla tavalla kuin olemme lapsena oppineet toimimaan. Tunnelukon ohjaama toiminta aikuisiällä ei johda tarpeiden tyydyttämiseen, koska toimintatapa on syntynyt lapsuudessa selviytymiskeinoksi tilanteeseen, jossa tarve ei ole tyydyttynyt. Tunnelukko syntyy lapsuudessa ja nuoruudessa edistämään sopeutumista kasvuympäristöön eikä lapsi itse voi vaikuttaa sen syntymiseen.

Aikuisena luomme tunnelukkojen vaikutuksesta ympärillemme samanlaiset olosuhteet, mitkä aiheuttivat tunnelukkomme lapsuudessa. Kun tunnelukko aktivoituu, koemme vanhemman tai muun henkilön kanssa koetun lapsuuden draaman uudelleen.

Tunteet ovat tavallaan aina vastavuoroisia, ainakin ihmisten välillä. Tunne on sen heijastuma minussa, mitä minä koen toisessa ihmisessä, ts. mitä koen hänessä olevan ja elävän.

Emme useinkaan pysty väistämään jotain tunnetta, vaikka haluaisimmekin. Siksi tunteet täytyy työskennellä läpi. Voimme tietysti paeta ja välttää asioita, joita emme kestä tai halua kohdata. Ajan kanssa emme kuitenkaan voi välttää joidenkin tunteiden läpikäymistä. Elämä on joskus vaikeatakin rämpimistä sitovien tunteiden suossa; se on luonnollinen osa elämää.

Suurin osa ihmisen elämää määräävistä tunteista ovat tiedostamattomia. Siksi tunteiden hallinta on ongelmallista. Ihminen pyrkii joskus tietoisesti tunteiden hallintaan, joka kuitenkin voi johtaa tunteiden tukahduttamiseen. Lopulliseen tunteiden hallintaan voi päästä vain tunnistamalla ja tunnustamalla tunteensa, ei niitä kieltämällä.

Tunteiden tunnistaminen ja niiden olemassaolon tiedostaminen on hidas prosessi. Meissä on aina tiedostamattomia tunteita ja niiden tunnistaminen tulee ajankohtaiseksi vasta silloin, kun paine omissa kokemuksissamme tai ihmissuhteissamme tulee liian suureksi.

Tunteiden vapauteen ja niistä puhumiseen on pyrittävä, vaikka toisaalta onkin kunnioitettava ihmisen vaikeutta kohdata omia tunteitaan. Oman tunnemaailmansa tunnistaminen on koko elämän läpi ulottuva tehtävä.

Meissä kaikissa on siis uskomattoman paljon voimavaroja, jotka ovat täysin tiedostamattomissa. On olemassa useita menetelmiä, joiden avulla voidaan avata tunnelukkoja ja nostaa tietoisuuteen käsittelemättömät asiat.

puro

Jos kaksi ihmistä, jotka ovat saaneet esim. puhumattomuuden mallin vanhemmiltaan, muodostavat parisuhteen, he todennäköisesti toistavat liitossaan sitä samaa mallia. Tämä malli siirtyy myös heidän lapsilleen. Puhumattomat ja selittämättömät asiat seuraavat meitä koko elämän ja koko seuraavan ja seuraavan sukupolven, jos emme katkaise tätä ”kierrettä”. Joskus vasta jokin suuri ”pysähdys” elämässämme saa muutoksen aikaan. Se pysähdys voi olla esim. joku vakava sairaus, avioero tms. Parasta tietysti olisi että huomaisimme muutoksen tarpeen aiemmin, jotta voitaisiin välttyä ikäviltä seurauksilta.

Masennus on seurausta lukkiutuneista tunteista. Se saattaa puhjeta oman tai vaikkapa vanhempien eron jälkeen. Masentuneisuus liittyy usein turvattomuuteen, vihaan ja pelkoon, joka näkyy epävarmuutena, arkuutena ja sulkeutuneisuutena. Kun saadaan aikaan turvallisuuden tunne ja rohkeus, jotka kumpuavat ihmisen itsensä sisältä, masennuskin häviää ja yhteys ulkomaailmaan palaa normaaliksi.

Tunteiden epätasapainon korjaaminen ja tunnelukkojen purkaminen voi kestää pitkän aikaa, koska vanhoja alitajunnassamme olevia asioita voi purkaa vain ”kuoren” kerrallaan. Kuoria puretaan hitaasti ja vain siihen tahtiin kuin ihminen haluaa ja kykenee.

Tunnekeskeisen terapian avulla voidaan purkaa lukkiutuneita tunteita hyvin lempeällä tavalla. Yhtä asiaa käsitellään vain se aika kun on tarpeellista. Terapian avulla voidaan purkaa ikävä tunne alitajunnasta ja siten päästä taas seuraavaan tunteeseen käsiksi. Tällä tavalla edetään eteenpäin ja saavutetaan pikkuhiljaa tasapainoisempi, stressittömämpi, vahvempi ja itsevarmempi olotila.

Paras vaihtoehto kaikista on antaa jo lapsena sellaiset olosuhteet ja kokemukset tunneasioista, jotta he oppisivat näyttämään tunteensa ja käsittelemään niitä oikealla tavalla.

 

Tampereen Tunnekeskus Lumpeenkukka, puh. 040-703 6453, Tammelan puistokatu 26-28, 33100 Tampere