Suunta sisäiseen valoon –taideterapiaryhmä, kevät 2012:

”Mitä rationaalisempi, järkeistävämpi ja loogisempi olet, sitä avarammin maisemat voivat avautua itsellesi kurssin myötä. Hyvä mahdollisuus, jos tuntee olevansa kriittinen itseään ja tekemisiään kohtaan tai kärsii keskittymiskyvyn puutteesta. Erilainen tapa oppia ja löytää – varsinkin niille, jotakin työroolissaan tekevät paljon ajatustyötä, ratkovat ongelmia tai ovat jatkuvassa sosiaalisessa kontaktissa.”

”Kurssi oli mielenkiintoinen ja toivon myös jatkokursseja. Koska maalaaminen tuli alitajunnasta, herätti se muistoja ja asioita kaukaa lapsuudesta. Jotain sellaista, mitä ei ole tullut muisteltua aikoihin tai ei ollenkaan. Iloisia ja ”mustia” yllättäviäkin asioita. Ne mustat asiat on hyvä käydä nyt läpi ja saada pois ne alitajunnasta. Maalausillat toivat myös unia seuraavana yönä. Niitä oli mielenkiintoista pohtia. Maalaamisessa värinkäytön merkitys ja tarve omaan arkeen oli yllättävää.”

”Jos haluaa työstää tuntemuksiaan, eikä tiedä miten tai mitä puhuisi, tällä pääsee alkuun. Voin suositella kokeilemaan.”

Tässä vielä kurssilaisen runo, joka syntyi kurssin kuluessa. Voisin sanoa, että tämä on parhaimpia palautteita, joita voi saada omalta kurssilta:

 

Sisäiseen valoon
 
Tutkin tunteitani,
maalasin mielen maisemia.
Päästin paineet paperille
mustat muistot mielestä,
tulevat toiveet todentumaan.
 
Värit viittoina vaellukselle,
ornamentit opasteina oivallukseen
yritin ymmärtää.
 
Ihmetellen, ihastellen.
Minäkö, minussako, minustako?
 
Suruisan sävyisä sininen
kohtaa kirkkaan keltaisen.
Vaihtuu väri vihreään.
Saa sukeltaa sisimpään!
 
Saavun säkenöivälle sateenkaarelle.
Rakentuvat rakastavat rajat
minuuteni muodoksi.
 
Vie värien voima
uuteen uskallukseen.

Päivi 50v.

 

"Olin hakenut keinoja käsitellä tunteitani ja jumittuneita ajatuksia. Arjen stressi ja kiireet olivat työntäneet itsensä huolehtimisen ja oman kehon tarpeet jonnekin, kun joskus ehtii.

Sattuipa silmään tämä kurssi. Ja jotenkin vain tuntui, että tuota tarvitsee kokeilla. Kun vain uskalsi mennä täysin ilman piirtämis/maalaustaitoja. No, niitä ei todellakaan tarvittu. Riitti kun pysyi pensseli kädessä.

Pieni ryhmä, levollinen tunnelma ja lempeä, kannustava ohjaaja vie osaamispaineet.

Se mitä tehtiin vaihteli hieman fiiliksen ja tarkoituksen mukaan. Aluksi esim. rentoutushetki, musiikkia, kehon liikuttelua joka auttaa myös pääsemään kosketukseen itsensä kanssa ja purkamaan paperille värejä, muotoja, mitä milloinkin. Yllätyin monesti. Sisältä saattoi purkautua paperille tummia "möykkyjä" ja valoisia värejä tai tunnistettavia hahmoja. Tuntien jälkeen saatoin nähdä unia joilla oli jotain sanottavaa itselle. Lähinnä sen oivaltamista, mikä olisi hyvinvoinnille eduksi, mitä olet kaikessa kiireessä jättänyt huomiotta tai unohtanut jopa. Ihmettelin myös kun joku vanha uni saattoi ilmestyä tunnin maalaukseen niin että sen tajusi. Ja sain ajatuksen siitä, mitä minun pitää itse tehdä hyvinvointini eteen.

Maalaustunti saattoi olla joskus ihan fyysisesti tuntuva, kuin olisi urakan tehnyt ja silti kevyt olo jälkeenpäin.

Minulle tämä oli hyvä keino työstää tunteitani. Kukkatipat ovat olleet myös apuna. Matka sisimpään jatkuu."

 

 

Tampereen Tunnekeskus Lumpeenkukka, puh. 040-703 6453, Tammelan puistokatu 26-28, 33100 Tampere