Siru 23v. (toukokuu 2011), syömishäiriö, masennus, paniikkikohtaukset ja migreeni

Tapasin Tarjan ensimmäisen kerran alkukesästä 2010. Olin lopettanut masennuslääkkeet omatoimisesti hieman aikaisemmin, sillä niiden syöminen ei tuntunut oikein auttavan. Ongelmani oli masennuksen - ja niiden lääkkeiden - mukanaan tuoma saamattomuus ja ahdistus, sekä jokseenkin olematon itsetunto. Iltaisin ajatukset ja huolet pyörivät niin paljon päässäni, että kärsin jopa paniikkikohtauksista. Masennuksen syyt olivat varsin moninaiset; vanhempani erosivat isän alkoholiongelman takia ollessani 13 -vuotias. Isä muutti melko pian eron jälkeen niin kauas, että näimme etenkin loppuajasta harvakseltaan. Soittelimme kuitenkin useasti, joten suru oli sanoinkuvaamattoman musertava kun isä kuoli yllättäen 2006. Ehdin koulujen ohessa rakastumaan ja kihlautumaan, mutta suhde kuitenkin päättyi eroon miehen hypättyä takaisin oman exänsä kainaloon. Lisäksi aina huono ruokahaluni alkoi olla lopulta niin huono että en syönyt ruokaa enää nimeksikään. Sen lisäksi että olen aina ollut ihan älyttömän nirso ja ennakkoluuloinen, saatoin usein havahtua kuuden aikaan illasta etten ole kaatanut kurkkuuni muuta kuin mukillisen kaakakota. Olin myös jäänyt 09 keväällä työttömäksi ja passivoitunut neljän seinän sisälle masennuslääkkeineni. Niin, ja riesanani oli ollut jo lapsuudessa alkaneet kovat migreenikohtaukset.

Jossakin vaiheessa päätä särki niin usein, että viikossa oli vähemmän niitä hyviä päiviä kuin pahoja. Migreenin syy on aina ollut jännittäminen ja stressaaminen, johon lääkärit ovat tuputtaneet niin monia eri lääkkeitä etten edes muista kaikkien nimiä.

Tarjan kanssa on ollut tavattoman helppo puhua. Siinä missä puhuminen oli ja on helppoa, alkuun suhtauduin kukkatippoihin hyvinkin skeptisesti, mutta sallin itseni olla utelias ja hyvä niin. - Niiden teho on ollut pääasiassa miellyttävän oloista muistojen heräämistä. Niistä Tarjan kanssa puhuminen on tuonut ymmärrystä ja kykyä hyväksyä, miksi asiat ovat menneet niinkuin ne menivät. Ajatukset ovat aina Tarjalta poislähtiessä ihanan selkeät.

Puhumisen lisäksi isossa osassa on ollut akupunktio. Onnekseni ks. hoidossa ei aina tarvita neuloja, ja silti hoitomenetelmä tuntuu olevan enemmän kuin tehokas. - Ongelmat syömisen kanssa ovat jatkuneet lähes näihin päiviin saakka. Nyt kun akupunktio on aikaisempaa suuremmassa osassa hoitoa, huomaan sen tehokkuuden. Tarja laittoi korviini nastoja, joita pidin muutaman päivän ajan. Jos ennen näläntunne on herättänyt pääasiassa ajatuksen: "onpa nälkä, mutta en kyllä jaksa enkä viitsi valmistaa mitään", nyt ajatukseni on: "Kamala nälkä! Mistä ruuasta mahtaisin pitää?" Yllätyksekseni olen kuukauden aikana alkanut pitämään useista ruoka-aineista sekä syömään vähän säännöllisemmin.

Voin nykyisin vahvistaa sen, että omistan ainakin kohtuullisen itsetunnon. Huomaan jo, jos teen tai sanon asioita itseni kustannuksella. Huomaan ajoittain olevani tyytyväinen ja jopa ylpeä itsestäni. Töiden jälkeen jaksan tehdä muutakin kuin istua sohvalla. Nykyään kärsin migreenistä ehkä muutaman kerran kuussa, ja silloinkaan se ei vie totaalisesti toimintakykyäni toisin kuin ennen. En muista koska olen saanut viimeksi paniikkikohtauksen. En käytä masennus- saatika migreenilääkkeitä, eikä mieleeni tulisi niitä enää aloittaa. Tuntuu että aurinko paistaa usein.

Tampereen Tunnekeskus Lumpeenkukka, puh. 040-703 6453, Tammelan puistokatu 26-28, 33100 Tampere